Nopiaa toiminttaa

Mitee rekkari otettaan osaksi sisustusta? 



On heinäkuu 2014. Käyää Wahanan Woiman päivillä, rompetorilla. Löyettää likanen, lommonen, mutkanen ja muutenki kulahtanu auton rekisterikilipi. Tingattaan. Rekkari vaihttaa omistajjjaa. 

Kotimatkalla mietittään, mihin se kotona sijotettas. Se saa melekkeen viimesen leposijasa kaapin päältä, kö siinä on joku rasittava ruostteinen ruuvi, jota ei eukko saa irti.
Välillä sitä pyöritellään huonneesta toisseen, eikä taho keksiä mihin sen iskis kiinni. Ja ku siinä on se ruuviki..

 

 

Mittavan joulusiivvouksen yhtteyessä, joka tapahtu pääosin vasta tammikuun puolella, löyttyy tietysti se rekkari joka piti laittaa jo puoli vuotta sitte seinälle.

Tuumasta toimmeen. Eukko väänttää ruuvia jos minkälaisilla pihtteillä ja vempelleillä mitä talosta löyttyy. Ja sehän ei inahakkaa mihinkkää suunttaa. Rekkari viiään miekkoselle, joka irrottaa ruuvin käjen kääntteessä. Kyllähän kannatti puoli vuotta oottaa, että irtuuaako ruuvi iteksseen vaikka korroosion seurrauksena.

                                    Pinkki sieni, pinkkiä ylleispuhistusainetta.

                                                                  Jynssäystä.

Otettaan esille vaalianpunanen joulupukin tuoma työkalupakki, jossa on palio kaikkia hienoja vehkkeitä, joitten tarkotus on hyvin epäselevä. Vasara on tunnistettavissa ja sitä tarvinki ussei.

Rekkari päässee poikien huonneen seinälle ja mennee tietysti ihan vinnoon, mutta olokkoot. Sitte ihastellaan, että sehän passaaki hyvin tuohon kelloon, ja sitte muistettaan että ainii eihän tuo kello kävelekkää ennää..

Jo valkenee ruskea sänky

 

Tämä kuva otettu 2008, sillon oli vähä hakusessa tuo oma sisustusmaku/tyyli. Ruskia oli kova sana. Oikiasti sänky oli palio tummemman ruskia, ei vaan löytyny semmosta kuvvaa, missä se sävy näkys oikkeen.

 

 

Kuvassa näkyvän vauvelin sängyn maallaus jaakkausastteella. Ei sitä taija keretä maalatakkaa.

 

Jo valkeni!

 Oksennuksen värinen lattia ei oo ihan tämän vuojen mallia eikä tämän eukon lempparia, mutta vaihettaan ko kerettään.

 

Kattolistatki muuttanu väriä, mun mielestä ne tekkee valakosena palio inhimillisemmän näköseksi koko huonneen.

Seinällä leppäävä naulakko ostettu Sisustusliike PPDecorasta miekkoselle joululahajaksi (itellehhän mää tuon halusin). Siinä roikkuva piikkilankasyän kirppikseltä. Siivet PPDecorasta. Jättityyny kaverilta, tekstityyny kirppikseltä, pyörätyyny hooämmältä ja Riihipeikon pyöriä tyyny PPDecorasta.

Sänky maalattu parriin kerttaan Otex tartuntapohojamaalilla (lemuaa niin että taju lähttee), sitte muutammaan kerttaan sillä samalla JDL Vintagemaalilla ku se tooliki, josta laitettu posttaus aiemmin. Niin ja tässäki tietysti se vaha päällä.

En voi ko suositella!

Onko tullu jo seleväksi, mikä on eukon lempisisustusputtiikki?

Toolin uus ilime

 

Käytin pikkupoikia pääsiäisenä virpomassa kuopuksen kummien luona. Niihän siinä kävi, että mukkaan tarttu muutaki ku sukulaatimunia ja lakereita. Tooli oli tummanruskiaksi petsattu, mutta tuntu että ruskia on jo niin nähty, niin piti vähä hiua ja sitte maalasin sen valakoseksi Jeanne d'Arc Living kalakkimaalilla (natural white). Päälle vielä valakonen vaha, ettei jää luutu valakoseksi.

Nuo maalit on tosi riittosia ja kuivuu nopiaa. Ihan unelmamaalia. Ja purkitki niin nättejä, että vois ottaa ne osaksi sisustusta :)

Maalit Sisustusliike PPDecorasta.

Jottai ihannn hirviiäää

Elä ikinä muuta 80-luvun talloon, ellet tykkää erityisen palio tämmösistä oranssistunneista lakkahirvityksistä. Onko karmasevamppaa nähtykkää?

Piikkilankasytän

Miekkonen pelasti ruostteisen piikkilankavyyhin errään liiterin perukoilta, missä se oli viettäny lepposia eläkepäiviä varmmaan viimeset viiskyt vuotta. Piikkilangassa oli sopivasti ajan patinnaa pinnassa, mutta kelepo tavarraa tämmösseen huusholliin, jonka eukko tykkää sisustella sekottamalla mahollisimman rösyä mahollisimman ylellisseen ja kimaltavvaan hörstteesseen.

Piikkilankavyyhti putsattiin paineilimalla ja painepesurilla ja väännettiin väkisellä sytämmen muottoon. Sitte se kissitettiin sisälle, naulattiin seinälle ja ripustettiin ristalleja koristteeksi.

Ristallit oon ostanu joskus anttiikkimessuilta. Sielä joku mummeli löi rahhoiksi ja möi rikkimenneestä vanahasta ristalliruunusta ristallit yksitellen tuhannen kalliilla. Mutta mää en vaan voinu vastusttaa niitä ja oli pakko osttaa kourallinen.
 
Piikkilankkaa onneksi vielä jäi kunnon vyyhti oottelemmaan sopivvaa käyttötarkotusta. Ristalleja ei jääny ko kaks, mutta jospa se mummeli ois joskus muullonki ristallikokoelminneen messuilla rahankiilto silimissä.

Ps. Tuon sytämmen ympärille on kehitteillä semmonen kuvakollaasi mustavalakosista esi-isien hääkuvista. Palattaan asiaan!

Pitkästä aikkaa!

Pysykkääpä kuulolla! Luppaan nyt päivittää tätä(ki) blogia vähä tihiämppään tahttiin ko kerran vuojessa. Tulossa kaikellaista sisustusposttausta.

Kuvan rojut: Maustepurnukat (jotka oon ostanu jo kaks vuotta sitte ja en oo vieläkkää laittanu niihin mittää, onko pakko laittaakkaa?) oon tilannu www.villa31.fi sisustusputtiikista ja nuo piirasvuokat on kirppikseltä/huutonetistä/anttiikkimessuilta, en muista, ko oon haalinu niitä joka puolelta mihin vaan tämmönen hamsteri päässee ja niitä on ihan liikkaa yhen ihimisen sisustustarppeiksi. On nuo kyllä ihan mukkiinmeneviä, mutta tarvviiko ihiminen sattaa tuommosta koristteeksi..?!

Olipa kerran viheriä pöytä vaan ei oo ennää

Nyt se on valakonee. Melekkeen vuojen oon haavveillu tuommosesta pöyästä ja siinä se nyt on. Tosin vieläki iliman laatikkua, lukkoheloja, nuppeja jne. Mutta ne kerkiiää vielä.
Pöyän päällekkää en laittanu vielä mittää ku maalipinta on vielä vähä pehemiä, ei taho kuivua tämmösessä ilimastossa. Pöyän alle sain senttään jo nuo matkalaukut aseteltua.

Komia on aina komia

Tässä posttauksessa näättä meijän nykysen tuvanpöyän suhtteellisen karun lähtötilantteen. Usiammat ois menny pöytäostoksille Ikeaan, mutta meille kävi sillälailla hyvä tuuri, että miekkonen sai (ihan luvan kaas) hakia tämän erräältä erämaakämpältä. 

Pientä fikssaustahan tämä tietysti vaati, ja meinas pallaa käämitki muutaman kerran tämänkkaas. Vanaha järkyttävä viheriä maali ei nimittäin lähteny millää ilivveellä pois ja sehän ruukattaan rapsutella pois ennen maallausta. 
Vaan ko ei lähteny, niin miekkonen oli kaikessa hilijasuuessa pyyhkiny valakosta maalia vaan tuon viheriän päälle. Pyssyy jos pyssyy. 

Nii ja yks aika oleellinenhan tästä puuttuu, nimittäin yks loova on aikojen saatossa kavonnu. Mutta putuaahan monesti päästäki muutama ruuvi, niin mikssei sitte näin vanahasta pöyvästä katuais yks laatikko.

Rouhia koivenleppuutusjakkara

Jostaki liiterin perukoilta kissitetty lypsyjakkaravainaa, jota vähä pyyhkästtiin kostialla ja suihkkautettiin musttaa spreimaalia pinttaan. Tuli hyä koivenleppuutusjakkara tietsikkapöyän alle. Jalat on HIEMAN epäsymmetriset ja ei tämä muutenkkaa mittää Lundian muottoilua oo. Mutta tässä näkkyy elämä!

 

 

 

Rojektia rojektin perrään

Tooli alakuperäsessä asussaan. Ihan tämmösennään ei silti meillekkää, vaikka onhan meillä monenlaista rösymppääki.

Sitkiän rappauksen ja hiomisen jäläkkeen, maalikerroksia ootellessa.

 

Mistä näitä jäätäviä tooleja riittää? 

(Myöhemmin tulossa kuvia maalatusta isopeppusten jakkarasta!) 

Pentti

Valakoseksi ehostettu Pentti. Pentti on kolomevuotiiaan kieltä ja tarkottaa penkkiä.
Pentti varmmaan käyny kylässä ja jättäny olokihatun pentille.

No nyt se löyty

..nimittäin tuo vanaha helemitaulu. Hyppäs melekkee itesttää ostoskorrii kirppiksellä. Tuommone onki ollu ostoslistalla jo pitemppään. Iskin sen tuohon poikien huonneen pulupetin päälle. Onhan tuo valtava laitos, mutta ko mutta ko. Tässäki mennee se kaunneus käytännöllisyyven eelle. Hankintalistalla on myös semmonee oikkeesti vanaha pulupetti, tuo ei oo ees mikkää vanaha mikä meillä on. Nuo puukirijjaimet ja tuo ihime sapplluuna on ollukki tuossa jo aikasemmii.

Tulipa ärtsy

Tämmönen siitä hirviästä toolista tuli maallauksen jäläkkee, tuommonen limen ja keltasen sekotus. Äkänen mutta sitäki mellevämpi. Kyllä keleppaa istua.

Voi hirviä

Voi hirviä mikä toolivanahus! Enimmät maalikerrokset yritetty poisttaa ja näky on karmaiseva. Nyt kiirreen vilikkaa maalikauppaan!

Etteinee

Tässäpä meijän postimerkin kokonee etteinee. Tai siis vaan yks kohta siitä. Piti rajata kuvasta pois oransseiksi ajan saatossa muuttunneet ovet ja karmit. Niille pittää äkkiä sutia valakosta maalia, tai örkkään. Se ovien maallaus onki ollu viis vuotta "pitäs tehä"-listalla. 

Ollaan remontoitu tää etteinee joskus 2009. Tappeettivalinta on aika ärtsy, mutta tykkään ite siitä aivan hulluna. Muistan vielä ku kävelttiin tappeettikauppaan, huomasin heti tuon, ja menttiinki sitte suorraa kassalle. Eikkai sitä kannata jäähä enemppää miettimmään jos joku kolahttaa kunnolla. Ennenhän tässä etteisessä oli leikkaussalin viheriäksi maalatut seinät, joita en suodattanu ees sillon viis vuotta sitte ko muutettiin tähän.

Peilin miekkonen on teheny vanahasta lauasta. Vanahan näkönee auuai on Kärkkäiseltä. Tervetulua-kyltti josttai, ei tuu nyt mielleen mistä se on, mahollisesti josttai Kokkolan sisustuspuodista. Koukut Kaunis Koti Wilhelmiinasta. (En tiiä onko koko pulijua ennää :/)

Vanahasta ikkunasta peili

Vilikasttaampa ekana tätä huippua, ikivanahhaa ikkunnaa. Tämmösestä oliki jo keretty haavveilla jonku aikkaa. Miekkonen on sen raahannu jostaki navetan vintiltä.
Se meinas ekaksi tehä tästä valokuvakehyksen tai jottai, mutta mää sannoin että peili, niin se on nyt peili. Meinattiin ekana nii että maalattas tää, mutta onneksi ei maalattu, nythän tää on sopivasti rösy. Ripustin nuo siivet tuohon vielä koristteeksi.

Siivet PPDecorasta. (Käykkää teki, se on huippu kauppa!)