Piikkilankasytän

Miekkonen pelasti ruostteisen piikkilankavyyhin errään liiterin perukoilta, missä se oli viettäny lepposia eläkepäiviä varmmaan viimeset viiskyt vuotta. Piikkilangassa oli sopivasti ajan patinnaa pinnassa, mutta kelepo tavarraa tämmösseen huusholliin, jonka eukko tykkää sisustella sekottamalla mahollisimman rösyä mahollisimman ylellisseen ja kimaltavvaan hörstteesseen.

Piikkilankavyyhti putsattiin paineilimalla ja painepesurilla ja väännettiin väkisellä sytämmen muottoon. Sitte se kissitettiin sisälle, naulattiin seinälle ja ripustettiin ristalleja koristteeksi.

Ristallit oon ostanu joskus anttiikkimessuilta. Sielä joku mummeli löi rahhoiksi ja möi rikkimenneestä vanahasta ristalliruunusta ristallit yksitellen tuhannen kalliilla. Mutta mää en vaan voinu vastusttaa niitä ja oli pakko osttaa kourallinen.
 
Piikkilankkaa onneksi vielä jäi kunnon vyyhti oottelemmaan sopivvaa käyttötarkotusta. Ristalleja ei jääny ko kaks, mutta jospa se mummeli ois joskus muullonki ristallikokoelminneen messuilla rahankiilto silimissä.

Ps. Tuon sytämmen ympärille on kehitteillä semmonen kuvakollaasi mustavalakosista esi-isien hääkuvista. Palattaan asiaan!