Olipa kerran viheriä pöytä vaan ei oo ennää

Nyt se on valakonee. Melekkeen vuojen oon haavveillu tuommosesta pöyästä ja siinä se nyt on. Tosin vieläki iliman laatikkua, lukkoheloja, nuppeja jne. Mutta ne kerkiiää vielä.
Pöyän päällekkää en laittanu vielä mittää ku maalipinta on vielä vähä pehemiä, ei taho kuivua tämmösessä ilimastossa. Pöyän alle sain senttään jo nuo matkalaukut aseteltua.

Komia on aina komia

Tässä posttauksessa näättä meijän nykysen tuvanpöyän suhtteellisen karun lähtötilantteen. Usiammat ois menny pöytäostoksille Ikeaan, mutta meille kävi sillälailla hyvä tuuri, että miekkonen sai (ihan luvan kaas) hakia tämän erräältä erämaakämpältä. 

Pientä fikssaustahan tämä tietysti vaati, ja meinas pallaa käämitki muutaman kerran tämänkkaas. Vanaha järkyttävä viheriä maali ei nimittäin lähteny millää ilivveellä pois ja sehän ruukattaan rapsutella pois ennen maallausta. 
Vaan ko ei lähteny, niin miekkonen oli kaikessa hilijasuuessa pyyhkiny valakosta maalia vaan tuon viheriän päälle. Pyssyy jos pyssyy. 

Nii ja yks aika oleellinenhan tästä puuttuu, nimittäin yks loova on aikojen saatossa kavonnu. Mutta putuaahan monesti päästäki muutama ruuvi, niin mikssei sitte näin vanahasta pöyvästä katuais yks laatikko.